maanantai 22. huhtikuuta 2013

Alexander-tekniikkakurssin jälkeisiä ja muuta höpötystä

Olen monesti toivonut, että osaisin pukea Alexander-tekniikan annin paremmin sanoiksi. Sitä on todella vaikea tuotteistaa, koska vaikutukset ovat henkilökohtaisia ja kulloinkin sitä, mitä sillä hetkellä tarvitset. Lisäksi itse en kovinkaan paljoa pidä ihmisistä tai metodeista, jotka mainostavat, että joku tietty juttu tehoaa kaikkii vaivoihin. Helpostihan mikä tahansa juttu menee siihen, että se muka auttaa kaikkeen. Pitkään on esimerkiksi lääkitty kaikkia vaivoja laihduttamisella, vaikka useimmiten rankka laihduttaminen vasta ihmisen sairastuttaakin. Karppausbuumit, raakaruokabuumit, juoksubuumit, triathlonbuumit, seikkailu-urheilubuumit, fitnessbuumit - kaikki on niin nähty ja samalla parhaillaan meneillään.

Yritän nyt kertoa jotain Alexander-tekniikasta, koska se toimii, olen täysin varma siitä. Vitsi on siinä, että se ei ole mikään hoito. Esim. kiropraktikko niksauttaa palasia paikoilleen ja hieroja irrottelee niitä toisistaan. Alexander-tekniikan opettaja antaa välineitä sinulle, jotta voit toteuttaa korjaamisen itse. Kun teet sen itse, muutos on pysyvä, jos sinulla on valmius ja toive muutokseen.

Itse aloitin Alexander-tekniikan vähän kokeilumielessä jo vuosikausia sitten. Minulla oli tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja ja minusta tuntui, että en jaksa istua niin kauaa, kuin toimistotyöpäivät vaativat. Halusin myös olla ryhdikkäämpi. No, selkäkivut lähtivät aika pian ja vielä nopeammin tajusin, että entisestä romuluisesta kropastani tulee koko ajan sujuvampi ja mukavampi. Myöhemmin minulle alkoi valjeta, kuinka laaja-alaista Alexander-tekniikka on. Se ei vaikuta vain fyysiseen minään, vaan ennenkaikkea henkiseen minään. Voin muuttua ja muuttaa itseäni, vanhoissa tavoissa ja tottumuksissa ei tarvitse olla. Alexander-tekniikka on auttanut minua tunnistamaan vanhoja henkisiä mörköjä ja häätämään niitä pois elämästäni. Ratsastus ja triathlonharrastus ovat Alexander-tekniikan ansiota. Olen kehittynyt hyvin paljon sekä henkisesti että fyysisesti, ja muutos jatkuu.

Monesti, kun ihmiset kertovat vaivoistaan, lähinnä fyysisistä, minulle tulee mieleen, että voi kun Alexander-tekniikkaa voisi tuotteistaa samalla tavalla kuin hierontoja ja kiropraktikoita ja kaiken maailman niksauttajia ja hoitajia. Toivoisin niin kovin, että voisin jotenkin muutamalla yksinkertaisella termillä kertoa ihmiselle, että Alexander-tekniikan avulla voisit saada pysyvän avun vaivaasi. Ei yhdellä käyntikerralla, koska se ei riitä pysyvän muutoksen aikaansaantiin, mutta useammalla kerralla kyllä. Kuinka monta kertaa riittää, sitä ei voi sanoa, koska vaivat ovat henkilökohtaisia ja muutos edellyttää, että haluat itse muuttua, päästä vaivasta eroon. Liian monet kantavat vaivojaan ylpeinä, eivät ole valmiita luopumaan, mentaliteetilla "ilman kärsimystä ei ole tulosta". Voin kertoa, että on. Minulle ei tule käytännössä koskaan lihaskipuja. Jos tulee, olen treenannut liian kovaa tai väärin. Sillä hetkellä pysähdyn miettimään, haluanko vieläkin aiheuttaa kipuja itselleni vai voisinko tehdä asiat jotenkin toisin, jotta en olisi enää kipeä. Alexander-tekniikan aktiivinen lepoasento,  yksityistunnit, kurssit ja kirjallisuus auttavat muutoksen mahdollistamisessa. Alexander-tekniikka ei ole harrastus, se on tavallaan tapa elää ja kokea. Mitään uskonnollista tai hengellistä siinä ei kuitenkaan ole. Alexander-tekniikassa ei myöskään ole pakko tehdä mitään, vaan vapaus pysähtyä ja tehdä valinta.

Sain käsiini uuden käännöksen Michael J. Gelbin kirjasta "Body Learning - An Introduction to the Alexander-technique". Suomeksi kirjan uusi nimi on "Vapaana oppimaan - kehon kautta tietoiseen oppimiseen". Uudessa painoksessa on hyviä käytännön täsmennyksiä ja se on helppolukuinen. Kirjassa on esitelty muutama määritelmä Alexander-tekniikasta: "Keino muuttaa kaavamaisia reaktiotapoja estämällä joitakin ryhtivääristymiä" ja "keino pitää katse kiinni elämän pallossa".

Jos sinulla on kipu tai kipuja kropassa, haluat kehittyä jossakin erityistaidossa (esim. juoksu, laulu yms.) tai haluat uudistua henkilökohtaisesti (vaikka päästä eroon pihtipolvista), suosittelen varaamaan ajan Alexander-tekniikan yksityistunnille tai kurssille. Yhteystietoja löydät Suomen Alexander-tekniikkaopettajien nettisivuilta http://www.finstat.fi/. Voin lämpimästi suositella omia opettajiani, Ritva Liisa Renttoa, Mervi Martikaista ja Sauli Niemelää.


***

Olen vatsavaivojeni setvimisen yhteydessä törmännyt väittämiin, että kestävyysliikunta olisi haitallista. Erityisesti tämä koskee juoksua. En ole vielä oikein päässyt täyteen selvyyteen siitä, miksi. Ilmeisesti tasarasitteinen, hieman normaalia korkeamman syketason liikunta, olisi haitallista aineenvaihdunnalle. Erityisesti tämä koskisi umpieritysrauhasten hormonaalista toimintaa (kilpirauhanen, lisämunuainen, haima, sukupuolihormonit). Aihe on kiinnostava, mutta siitä on hyvin vähän suomenkielistä materiaalia. Englanninkielisen materiaalin puute on, että en ole löytänyt artikkeleita, joissa kyseenalaistettaisiin väitettä.

Nettimaailman ongelma on, että artikkelit jäävät helposti kyseenalaistamatta, jolloin kokonaisuuden pureskeleminen on vaikeaa. Luin kyllä aiheesta Kaisa Jaakkolan Hormonitasapaino-kirjasta, mutta siinäkään ei ollut syvällistä käsittelyä, lähinnä vain väitteitä siitä, että haitallista on.

Keskustelu on kaksijakoista ääripäineen, ja siksi juuri haluaisin väitteille enemmän näyttöä. Kritisoijat ovat nimittäin painoharjoittelijoita. Ratkaisuna tarjotaan HIIT-tyyppistä harjoittelua ja raskasta painoharjoittelua.

Totta on, että raskaasta painoharjoittelusta tulee hyvä, voimakas olo. Kestävyysliikunnassa saa sen sijaan nauttia itse matkasta. Molemmissa kunto kehittyy.

Nyt, kun olen harrastanut triathlonia jo hieman aikaa, joudun kyllä toteamaan, että atleettinen kroppa ei tule pelkällä kestävyysharjoittelulla. Puhun nyt siis itsestäni :-). Kahvakuulaa voi heilutella kohta ulkonakin, joten eiköhän tässä voisi muuttaa muutaman kestävyystreenin kahvakuulan, ei heilutteluksi, vaan nostamiseksi kotinurmikolla tai rannalla avovesiuinnin yhteydessä.


***

Viime viikon liikunnat jäivät määrältään hyvin vähäisiksi. Viikko oli kuitenkin rankka muun ohjelman ja kehityksen myötä. Alan jo myöntää totuuden, eli liikun liikaa taustakuntotasooni nähden. Juoksun nopea lisääminen nyt keväällä on rasittanut kroppaa ylikierroksille. Siihen kun lisätään vatsavaivat ja muu keväinen herääminen sekä henkilökohtaisesti että työelämässä, niin soppa on niin sanotusti valmis ja kroppa ilmoittaa itsestään flunssalla. Niin kävi eilen. Tämän päivän olen makaillut kotosalla, mutta huomenna olisi taas tarkoitus päästä baanalle. Työni on sikäli jännää, että siinä huomaa kovin selkeästi vuodenaikojen erot. Nyt ihmiset ovat ihan parissa päivässä heränneet pitkästä talviunesta. Jännittää kyllä, miten käy viikonlopun puolimaratonin, pääsenkö starttaamaan.

Viikko 16 (15.4.2013-21.4.2013)
UrheilulajiKplKesto (h)Matka (km)
Uinti242.3%1:34:0020.7%2.9
Juoksu (VK)120.7%0:46:0043.6%6.1
Ratsastus120.3%0:45:000.0%0.0
Juoksu116.7%0:37:0035.7%5.0
53:42:0014.0



Kaikista tämän postauksen aiheista on sana vapaa - kommentoikaa, jos ajatuksia tulee :-).

4 kommenttia:

  1. Tosi hyvä teksti! Haluaisin itsekin kokeilla ja uskon että moni fysioterapia-asiakkaanikin hyötyisi. Itse en ainakaan ole niin hyvä terapeutti, etteikö ihan itse tehden tulisi parempia tuloksia! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa! Alexander-tekniikka tukee montaa muuta juttua, ja mielestäni voisi fysioterapiaa erinomaisesti. Hyviä treenejä sinulle!

      Poista
  2. http://triathlontreeni.blogspot.fi/2013/05/haaste-viikon-menu.html haastan taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta Vomya! Sapuskat on kuvattu, mutta kestää vielä tovin, että saan ne tähän ruudulle saakka :-).

      Poista

Tervetuloa kommentoimaan!