sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Venlojen viestissä ja Jukola-festareissa

Jukolan viesti on sellainen tunnepaukku ja elämys, että kokemusta on todella vaikea kuvata sanoin. Eli tulkaa mukaan! Ensi vuonna tapahtuma on etelässä Hollolassa, joten suurelle osalle suomalaista matka on lyhyt.

Olin vuosi sitten ensimmäistä kertaa Venlojen viestissä. Vaikka keli oli Lappee-Jukolassa kamala, kokemus oli niin väkevä, että oli täysin selvää, että tänä vuonna lähdetään Pohjois-Karjalaan Enoon suunnistamaan. Joukkueemme oli sama kuin vuosi sitten, juoksujärjestystä myöten. Sijoituksemme parani 545 sijaa, joten ihan turhia tyttöjä emme ole! Venloissa tärkeää on aloittajan rooli. Nyt aloittajamme toi viestin vaihtoon sijalla 500. Sehän aiheutti aikamoiset paineet, kun viime vuoden sijoituksemme oli siellä 1200 tienoilla. Itse pääsin kolmannelle osuudelle matkaan noin sijalla 500, eli kakkososuuden viejämme onnistui nappiin. Jotenkin en ollut tajunnut, että mitä nyt pitää muuttaa, kun sijoitus on noinkin hyvä. Lähdin näin jälkeenpäin spekuloiden liian hitaasti. Heti alusta asti olisi pitänyt juosta kovempaa. Suunnassa kulkemisen taidosta olisi ollut hyötyä heti aluksi. Hyvä puoli oli, että voimia jäi loppuun. Juomarastin jälkeen eteen tuli hyvä selkä, joka juoksi minun vauhtiini nähden tosi lujaa. Päätin pysyä perässä, ja se onnistui.

Osuudellani sijoituksemme huononi 91 sijaa, mikä tietysti harmittaa. Ankkuri veti hyvin, joten onnistumisemme oli taattu ja yllätys hyvästä sijoituksesta kova! Paineet ensi vuodelle on luotu, koska joukkueemme numero ensi vuonna määräytyy tämän vuoden sijoituksen perusteella.

Tämän vuoden väkevä kokemus johti siihen, että suuntana on ensi vuonna #tuplahäsä eli Venlojen viesti ja lisäksi Jukolan yö (tai aamu).

Jotain positiivista kehitystä on tapahtunut, koska en huomannut, että suunnnistus olisi ollut vaikeaa tai että maasto olisi ollut mäkistä. Näitähän siellä haastatteluissa ne johtohahmot toivat esille ;-).




Vanajanlinnassa pikamatkalla

Hei jipii, tätä blogia luetaan, mahtavaa! Olin saanut sähköpostiini kannustavan viestin ja vanhaan blogitekstiin kysymyksen jo aikapäiviä sitten. Anteeksi, etten ollut huomannut niitä aiemmin. Se, että itse saan palautetta blogistani, innostaa ja kannustaa kirjoittamaan ehkä vähän useamminkin.

Triathlonkauteni toistaiseksi ja ehkä ainoa kisa oli Vanajanlinnan Finntriathlon 10.6. Yritin kovasti myydä lippuani, koska sairastelujeni vuoksi en ole päässyt treenaamaan ja motivaatio oli vähissä. Onneksi kuitenkin menin! Tapahtumassa saa pienellä vaivalla täyden kattauksen triathlonin ihanuutta. Tapahtuma sopii minun vauhtiselleni menijälle. On mukavaa, kun radalla on itse sellaiseen aikaan, että kisa on vielä täysin käynnissä, kaikki osallistujat paikalla ja huollot toiminnassa. On mukavaa, kun suihkussa on lämmintä vettä ja saunassa kuuma. On mukavaa, kun pesulla ovat vielä kaikki, eikä jäljellä ole vain kylmä ja likainen suihku. Tällä kertaa osasin hieman peesata pyöräilyssä. Hyvä minä! Mitään aikatavoitteita ei ollut. Eniten tyytyväinen olin siihen, että sain ulosmitattua itsestäni päivän kunnon. Jaksoin loppuun asti täysillä. Paljoa ei jäänyt annettavaa, ja niinhän sen pitää ollakin. Aika oli yllättäen melko sama kuin viime vuonna, vaikka treenitunnit ovat tippuneet todella vähiin. Tänä vuonna osasin loppukurvinkin mennä oikein!