Itse tapahtumahan on upea ja ammattitaitoisesti järjestetty. Kuvia voi nähdä Finntriathlonin facebook-sivuilta ja kisaraportteja lukea mm. blogini oikean laidan listauksesta. Esimerkiksi Jaanaballa on hyvä kuvaus kisasta.
Yllätyin iloisesti, kun rivitaloalueella juostessani kuulin oman nimeni huudettavan. Joku siis tätä blogia lukee, joten pieni kisaraportti taitaa kuitenkin olla paikallaan :-).
Uinti
Kiskossa koetun uintipaniikin vuoksi otin lähdön superrauhallisesti. Lähtötöräyksen jälkeen kastelin vedessä uimalasit, korjailin lakkia ja korvatulppia. Kun siitä pääsin liikkeelle, totesin, että olisin kyllä voinut reippaamminkin startata :-). Uinti sujui mukavasti. Poijuja täytyi katsoa yllättävän usein ja korkealta. Edessä oli paljon uimareita, joten ehkä he peittivät näkyvyyttä. Yllättävän paljon vedessä oli lämpötilavaihteluja. Uinti meni mielestäni ihan hyvin. Ensimmäinen pettymys tuli, kun nousin vedestä ja huomasin, että uintiaika ei parantunutkaan viime vuodesta, vaikka uintini on aivan selvästi parantunut.
Pyöräily
Tajusin, että yksin mennään taas, kuten viime vuonnakin. Nyt lähdin rauhallisesti, tavoitteena kiristää vauhtia kääntöpaikalta Joroisille päin. Alkumatkasta ohi tuli paljon pyöräilijöitä, ehkä 10-20. Pyrin pitämään korkeaa kadenssia ja käytin pääasiassa vain pientä eturatasta. Geeliä ja proteiinipatukkaa otin vasta 20-30 minuutin kuluttua pyöräilyn alusta, ja se oli hyvä ratkaisu. Kroppa oli päässyt pyöräilyyn kiinni ja vatsa vastaanotti ravintoa. En ollut ehtinyt testata proteiinipatukan kätevää pakkaustapaa ja pikkuiset lääkepurkitkin (karkealle puhdistamattomalle merisuolalle) olivat hukassa, joten ihan kaikkein aikaa säästävimmällä tavalla en saanut syötyä. Geeli oli omassa pullossaan, ja se oli hyvä ratkaisu. Kävi kuitenkin niin, että en ottanutkaan geeliä pullosta riittävästi kerralla, joten sitä jäi yli kolmasosa pulloon pyöräilyn päätyttyä.
Ihan älyttömiä pyörälössejä tuli vastaani. Mielestäni samanlaisia ovat TDH:n nopeusryhmät. Näin kaikki kisan pyöräilijät, muutamaa takana tulevaa lukuun ottamatta. Porukkaa näyttää olevan niin paljon yhtäaikaa liikkeellä, että voisi ehkä olla paikallaan pidentää lähtövälejä.
Rantasalmen kääntöpaikalla olisin halunnut kaksi pulloa vettä, toisen juontiin ja toisen viilennykseen, mutta se ei onnistunut, koska tarjolla oli vain yksi vesipiste.
Kääntopaikan jälkeen mieli oli maissa hetken. Syke oli ollut oletetulla vk1-alueella. Noin 50 km kohdalla päätin lopettaa surkuttelun, ja polkaista vaihtoon. Otin tavoitteeksi kilometritolppavälin, 5 km, ja spurttasin sykettä korkeammalle, oletetulle vk2-alueelle. Vauhti nousi, ja sainkin keskinopeutta ylöspäin. Tiemassaaren huoltopisteen kohdalla tein pyöräilyn ainoan ohituksen! Siitä intoutuneena jatkoin spurttailua. Viimeisen reilu 10 km päätin himmailla, koska tiesin, että lopussa on isot nousut ja tarkoitus on juostakin vielä.
Ihan loppumatkasta vatsa alkoi oireilla, enkä pystynyt enää ajamaan ala-asennossa yökkäilemättä. Otin pyörän päällä kengät pois jalasta. Ikinä en ole sellaista tehnyt aiemmin. Ensin kenkä pyörähti asfalttiin, mutta sitten pujautin jalan kevyesti kenkään takaisin. Oli tosi mukava löntystellä pitkä vaihtomatka ilman pyöräilykenkiä!
Pyöräily onnistui viime vuotta huomattavasti paremmin sikäli, että sain kiristettyä vauhtia kääntöpaikan jälkeen ja pystyin ajamaan lähes koko matkan aeroasennossa. Vaikka matka oli raskas ja vauhti hitaampi kuin viime vuonna, koen, että pyöräilyn vauhdinjako ja ajoasennon ylläpito onnistuivat.
Juoksu
Tiesin viime vuoden perusteella, että juoksuun on mukava lähteä, koska radalla on vielä paljon porukkaa ja maaliinmenijöitä. Sukat vaihdoin juoksuun, ihan luksusta! Viime vuoden tapaan otin oman juomapullon käteen koska tiesin, että huoltopisteet hiipuvat loppua kohden. Tänä vuonna oli myös omahuolto järjestetty. Siihen olin laittanut sipsiä, kokista ja geelit. Vatsa ei tykännyt geeleistä, joten otin omahuollosta myös ekaa kertaa elämässäni suolakurkkua. Onneksi niitä oli, koska kisajärjestäjän kurkut olivat jo lopussa. Kokis oli hyvää, tosin oma tölkki ei ollut hyvä ratkaisu, koska happoa pitäisi päästää juomasta pois vatsan kuplinnan takia. Löntystelin menemään sen minkä jaksoin. Huoltopisteiden toiminta hiipui ollen viimeisellä kierroksella lähes olematonta, joten onneksi minulla oli oma pullo ja omahuolto. Yllättävän lämpimänä kroppani kävi. Viilennystä otin aina, kun sitä oli saatavilla. Juoksusykkeet jäivät oletetulle PK2-alueelle.
Sain mukavaa kannustusta seurakavereilta, joroislaisilta ja kanssakisaajilta. Kiitos miehelle, joka juoksit ja höpöttelit kanssani toisen juoksukierroksen jälkiosan! Kiitos myös naiselle, joka juoksit kanssani maaliin, olit ainoa kilpailija, jonka näin viimeisen kierroksen aikana!
Maali
Hienon mitalin sain, mutta naisten paitakokoni oli loppu, joten miesten paita tuli. Myös ruoka oli pääosin loppu ja jäljellä oleva piti syödä heti kylmissään, jotta ehti ennenkuin ruokailu päättyi.
Maalissa olin erittäin pettynyt ja väsynyt. Itku tuli vasta mökillä seurakavereiden seurassa. Onneksi tuli ja kiitos, että sain purkaa pettymystäni.
Jatkot
Selväksi tuli, että kuntoni ei riittänyt kelvolliseen puolimatkan triathlonin läpipääsyyn. Erittäin todennäköisesti ensi kesän pääkisani on pituudeltaan perusmatka. Treenin laatua on nostettava selvästi ja terveenä on pysyttävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa kommentoimaan!