Eka puolimatka Joroisilla 19.7.2014

Tuntuu, että kaikki on jo sanottu ja tyhjiin imetty Joroisten kisaviikonlopusta. Treenivaatteet on ripustettu (hetkeksi) naulaan, jalat ovat jo palautumaan päin ja kropan energiatasokin paranee koko ajan. Ensimmäinen triathlonin puolimatkani ansaitsee joka tapauksessa oman kertomuksensa. Jos mulle olisi sanottu yläasteella tai lukiossa, että aikuisena alat harrastaa triathlonia ja teet puolimatkan, en olisi tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Sen verran huonokuntoinen ja ylipainoinen olen "aina" ollut, viimeistä kymmentä vuotta lukuun ottamatta. Ihme on siis tapahtunut.

Joroisilla olen ollut kaksi kertaa pikamatkan kisaajana ja puolimatkan huoltajana. Joroisten logistiikka on siis tiedossa, mikä helpotti hurjasti sekä valmisteluja että kisaa. Olin pussittanut varusteet kotona, mutta tokihan ne pussit piti vielä avata hotellilla illalla ja laittaa sinne paikan päältä saadut tavarat. Kisajännitys oli perjantaina hurja, meidän perheessä x 2, koska kisasimme mieheni kanssa molemmat. 

Pääsimme lähtemään kotoa hyvässä aikataulussa. Joroisille ajoimme kahden pysähdyksen taktiikalla, wc-tauko Heinolassa ja lounastauko Mikkelissä. Perjantaina pyrin syömään normaalisti. Reissussa normaalisti syöminenkin vaatii aina oman panostuksensa ja aikatauluttamisensa. Joroisille ajoimme Rantasalmen ja Kuvansin kautta, jotta näimme pyöräreitin. Kisainfon ja ilmoittautumisen jälkeen kiertelimme läpi urheilukeskuksen uudet järjestelyt ja lähdimme hellettä pakoon hotellille Varkauteen. Hotellilla söimme ravitsevan päivällisen, säädimme kamoja ja kävimme verryttelemässä lihaksia hotellin kylpylässä. Ilta jatkui tavaroiden säädön ja pyörien viennin merkeissä. Jaksan aina hämmästellä, kuinka paljon sitä ihminen voi säätää näitä Joroisten kamoja ja jännittää ja jännittää... Toisaalta tarkka valmistautuminen on tärkeä osa näin pitkäkestoista kisaa. Päädyin laittamaan juoksupussiin puolen litran pullon nesteytysjuomaa, mikä lopulta saattoi pelastaa juoksuni. 

Yöllä näin painajaisia, mutta nukuin yllättävän hyvin. Aamulla pääsimme hyvissä ajoin matkaan. Juoksupussit vietiin aamulla, ja samalla onneksi hoksasin kysyä, missä on kilpailijoiden kisan aikainen wc urheilutalon kohdalla (huoltopisteellä, oli vastaus). Punaiseen pussiin olin pakannut banaania, lasten smoothieta ja energiapatukkaa. Näitä mutustelin kisabussissa. Sääksin kisassa kärsin nälästä, joten jatkossa on tärkeää muistaa syödä välipaloja ennen kisaa. 

Valvatuksella olimme hyvissä ajoin. Pyrin istuskelemaan varjossa. Keli oli erittäin lämmin. Sain ystävällisesti vieruskisaajalta apua pyörän pumppaamiseen. Tunnelma oli jännittynyt. Kävin vedessä verraamassa hetken. Siinä sai jo tunnelmaa ruuhkasta. 

Kuvat tästä eteenpäin: Kuvaaja Veli-Matti Järveläinen, Kunnon Kuvaaja Oy

Uinnissa lähdin vasempaan reunaan rauhallisesti. Taktiikkana oli uida teknisesti hyvä, reipas uinti, ja säästellä voimia pyöräilyyn. Onnistuin hyvin. Nyt ajateltuna olisin voinut uida reippaamminkin, mutta se on viisastelua jälkikäteen. Uin ns. mukavuusvauhtiani, ja ehkä hyvä niin. En ollut koskaan uinut 750 m pidempää yhtenäistä avovesiuintia. Poijut tuntuivat olevan kovin kaukana. Lisäksi kisassa tuli kosketuksia eniten ikinä, joten päätin rauhoittaa menon mahdollisimman jouhevaksi ja linjan suoraksi. Vikalta kääntöpoijulta uin vierekkäin toisen naisen kanssa, ja siinä sai olla todella tarkkana, ettei toinen kauhaissut toisen päätä veden alle.  

Vaihto meni vanhalla rutiinilla. Pyörällä lähdin lujaa liikkeelle. Tunnelma oli mahtava, jalat pyörivät, pyörä lensi ja syke pompotti noin 10 pykälää liian korkealla. Tiesin varsin hyvin, että alun liian kova vauhti on suuri riski. Tunne vei mukanaan, ja annoin mennä. Join ja söin hyvin heti alussa, kuten taktiikkani olikin. Olin nimittäin lukenut jostain, että parhaiten pärjäävät ne, jotka tankkaavat kunnolla heti pyörän alussa. Proteiinipatukan palaset maistuivat taivaalliselle. Matkassa oli yksi litran vesipullo ja kaksi 0,75 l pulloa, jossa toisessa oli normaalivahvuinen nesteytysjuoma ja toisessa vahva nesteytysjuoma + vähän proteiinijauhetta -sekoitus. Ekalla juomapisteellä, 26 km kohdalla, taktiikkani mukaisesti vaihdoin yhden pullon. Moni on laittanut geelit vahvaksi juomaksi pulloihin. Itse en ole tuota testannut, joten en uskaltanut kisassakaan. Geelit olivat omassa laukussaan, ja niitä nautin lähes suunnitelman mukaan 20 min välein, periaatteella 1 g / painokilo / h. 

Ekan huoltopisteen jälkeen sain hieman sykettä normaalimpaan suuntaan, ja vauhtikin lähti tietysti tippumaan suunnitellulle tasolle. Ekalle huoltopisteelle asti keskinopeus saattoi olla noin 29 km / h, kun tavoitenopeuteni oli 25-27 km /h. No, kerrankos sitä ;-). Rantasalmella vaihdoin kaksi pulloa, joista toinen poisheitetty ei ollut ihan tyhjä. Enpä hoksannut, että pyörän päälläkin voi päällensä kaataa pullosta vettä. Täytyy muistaa seuraavalla kerralla! Kahden pullon vaihtoa yhtä aikaa en ollut harjoitellut, ja hetki kesti, ennenkuin sain askarreltua kaksi täyttä pulloa satulan takana oleviin telineisiin. 

Kääntöpaikalta alkoi kisan tuskaisin osuus, joka vain paheni loppua kohden. Vauhti ja syke hiipuivat. Sain tsempata itseäni oikein kunnolla, että sain pidettyä pyörityksen kunnossa. Energiat eivät menneet perille ja vatsaa painoi. Olin ottanut tähän vaiheeseen GU Chomps- karkkeja, joita kuorrutin viime tipassa perjantaina karkealla puhdistamattomalla merisuolalla. Se oli virhe, koska kuumassa karkit olivat imeneet suolaa oikein reilusti. Seuraavalla kerralla oma pussi suolille... 

Meno oli kovin yksinäistä, koska me ikänaiset olimme lähteneet toiseksi viimeisenä, ja takanamme tulivat vain joukkueviestiläiset. Onni oli kannustavat tievahdit. Muutama paikallinenkin oli onneksi jäänyt pallogrilliensä kanssa taputtamaan viimeisillekin menijöille. Tiemassaaren huoltopisteellä sain toiselta puolen mahtavat kannustukset. Suurkiitos kaikille!  Vikalla huoltopisteellä otin vielä yhden veden. Juoksua en pystynyt ajattelemaan ollenkaan, ajattelin vain, että kun pyöräily on ohi, olen henkisesti maalissa ja aikaa on vaikka kävellä juoksuosuus. Kuvansin lenkillä vastaantulijoita taas onneksi näkyi hetken aikaa. Rantasalmen risteyksestä polkaisinkin taas ihan yksikseni Joroisille. Olin juonut nestettä pyörämatkan aikana noin viiden pullollisen verran, eli noin neljä litraa. Energioita jäi ottamatta 40 min verran, eli yksi geeli ja neljä GU Chompsia. Joroisilla olin tavoiteajassa, ja keskinopeus oli mittarin mukaan reilu 26 km / h. Se tosin näytti matkaksi 92,7 km, joten ihan varma en ole tuosta nopeudesta.

Vaihdossa ei ollut näkyvillä roskista, joten tökkäsin kaikki triasun sisällä olevat tyhjät geeliroskat vaihtopussiin. Arvatkaa, tuliko jälkisotkua, varsinkin kun mies oli tehnyt samoin... Juoksupussista nappasin mukaan puolen litran juomapullon. Tässä vaiheessa tuli kisan kovin yllätys. Lähdin kävelemään, mutta jalkani lähtivätkin juoksemaan! Juoksu oli mun mittapuullani ihan törkeän helppoa. Monella oli jo takana useampia juoksukierroksia, ja tuntui mahtavalta lönkötellä tuoreella juoksujalalla ekaa kierrosta. Nesteytysjuomapullo kädessä osoittautui luultavasti pelastuksekseni. Kävelin ylämäet, välillä tasaisellakin, ja hörpin pullosta. Geelit eivät maistuneet, vatsa oli aika heikossa kunnossa. Kroppa meinasi keittää yli monta kertaa. Tokan kierroksen alussa tein teknisen pysäyksen vessassa. Joka juomapisteellä täytin vettä juomapullooni ja tankkailin geelejä aina kun muistin. Nopeutta seurailin ja totesin, että tavoitteessa mennään. Kilometrit ja aika menettivät täysin merkityksensä. Puolentoista kierroksen paikkeilla muut juoksijat alkoivat hävitä näkyvistä, ja reittisuunnistukseenkin täytyi kiinnittää huomiota. Ihanat paikalliset kannustivat ihan viimeiseen asti! Vikalla kierroksella alkoi tulla käveleviä selkiä vastaan. Tsemppailin ja kannustin, joidenkin kanssa vaihdettiin enemmänkin sanoja. Mulla oli vahva olo, juoksin. Vikalla kierroksella vesitornin kohdalla tuli pelottava hetki, kun vasemman silmän näkökenttä musteni yllättäen. Jotenkin muutenkin tuli noin sekunniksi pariksi todella outo olo. Ketään ei ollut lähettyvilläkään. Pakotin itseni ottamaan vielä geeliä ja taskussa olevaa suolaa. Vesipullo kädessä alkoi olla enemmän henkinen amuletti kuin tarve-esine. Metsäpätkällä päätin yrittää vielä seitsemän tunnin alitusta, ja aloitin hurjan loppukirin. Voimat eivät ihan riittäneet, ja kello pysähtyi kohdallani aikaan 7.02. Maalissa olisin itkenyt onnesta, jos olisin jaksanut. Juoksuaikani oli vain 10 min hitaampi kuin puolimaratonennätykseni tasaisessa maastossa. 

kokonaisaika: 07:02:27 

uinti:  0:48:47  

T1: 0:04:36  

pyörä: 03:33:00

T2: 0:05:57 

juoksu: 02:30:05

Sain onneksi juomaa heti, ja suihkun kautta ruokapöydän äärelle vei tieni. Minun olisi pitänyt ottaa oma proteiinijuoma punaiseen pussin, koska ruoka ei maistunut ja järjestäjän tarjoama maitoproteiinijuoma ei vatsalleni sovi. Seuraavalla kerralla sitten ;-). 

Ystäväni paljastikin blogissaan seuraavan tavoitteemme. Aloitimme yhdessä triathlonharrastuksen kesällä 2011. Silloin heitimme suurena vitsinä, että matka tuplaantuu joka vuosi, ja sinä vuonna, kun siirrymme seuraavaan ikäsarjaan, teemme täyden matkan. Se oli silloin ihan höpöhöpöpuhetta, mutta nyt se puhe on toteutunut puolimatkaan asti. Eli seuraava tavoite on muutaman kesän päässä siintävä täysi matka. 

Kun tavoitteet kirjaa, niillä on tapana toteutua. Syksyllä kirjoitin blogiini, että voisin päästä Joroisilla seitsemään tuntiin. Elämäni muuttui täysin sen kirjoituksen jälkeen, ja en todellakaan uskonut, että lähtisin edes Joroisille, saati että suoriutuisin seitsemään tuntiin puolikkaasta. No, nyt se tapahtui, joten alan uskoa, että asioilla on tapana järjestyä :-). Ennen seuraavaa isoa tavoitetta on paljon hommia. Ekana pitää miettiä, mitä teen pyöräkalustoni kanssa, ja saada pyöräilyä lisää paljon tehtyä. Toisena on uinnin parantaminen. Kolmantena on juoksun pitäminen ainakin nykyisellä tasolla. Mutta kaikkein tärkeintä on liikunnan ilo ja nautinto, nyt ja aina, sekä hyvästä kunnosta nauttiminen :-).