Erittäin rasittunut

Liikunta rasittaa minua, sekä kestävyysliikunta että voimaharjoittelu. Olen ajatellut, että se helpottaa, mutta niin ei tunnu käyvän. Taitaa olla niin, että suht. vähäliikuntainen taustani ja ikäni (38 v) huomioiden määriä ja tehoja täytyisi lisätä todella maltillisesti. Joskus tuntuu, että menee ihan hyvin, mutta päällimmäisenä on rasittuneisuuden tunne.

Viime kirjoituksessani kerroin liikkuvani niin, että sykemittarini kertoo minun olevan tasapainossa. No, ihan niin ei menneellä viikolla käynyt (klikkaa kuvaa suuremmaksi):

Tapani liikkua on liian rasitus/lepo-keskeinen. Kaltaiselleni jo aika iäkkäälle aloittelevalle urheilijalle parempi tapa olisi rasittaa itseään tasaisesti, ehkä jopa ilman lepopäiviä. Jokapäiväinen rasitus tulisi olla siedettävä, tietysti silloin tällöin itseään haastaen. Uskon, että avain hyvään peruskuntoon on se, että joskus joutuu käymään äärirajoilla. Mutta niin ei pidä tapahtua joka toinen päivä hallitsemattomasti.

Mittari näyttää juoksun ja hiihdon rasitukseksi hieman liikaa, koska ko. lajeissa sykkeeni ovat korkeat. Mutta siitä huolimatta, oppimisen paikkaa on.

Tietyllä tapaa on vähän hassua puhua itsestään aloittelevana urheilijana. Liikuntaharrastuksen aloitin vuonna 2004, enkä muista koskaan silloin kokeneeni itseäni rasittuneeksi, paitsi liikunnan aikana. Pikkuhiljaa harrastuneisuus hiipui, kunnes vuonna 2011 kävin Helsinki City Triathlonissa. Kesästä 2011 olen treenannut säännöllisesti, joten ihan noviisi en ole. Vanhuus ei näköjään kuitenkaan tule yksin, ja minun iässäni jo palautuminen on huomattavasti hitaampaa kuin vaikkapa 10 vuotta sitten. Lisäksi suoritustekniikoiden oppiminen voi olla vaikeampaa. Laura on minulle tolkuttanut takapuolen ja -reiden käyttöä juoksussa, ja voin kyllä todeta, että aika käyttämätöntä osastoa on tuo ollut ja on vieläkin.

Alkuvuonna liikuntatunteja on kertynyt noin 13, eli hieman olen tavoitteestani jäljessä. Tehoissa olen varmasti edellä ;-).