Viime viikolla treenasimme pyöräilytekniikkaa sisähalllissa. Kaivoin maantiepyörän varaston perältä ja mietin, että mitäköhän sisäpyöräilystä tulee...
Ihan hyvin pyörä kulki. Kilometrejä ei tullut kovinkaan paljoa sisäradalla, mutta kyllähän tuota rospuuttoaikana voisi hyvin tehdä enemmänkin. Missionamme oli kuitenkin pyöräilytekniikka. Yhden jalan pyörityksen alkaessa huomasin heti, että taitaa olla meikäläisellä harjoiteltavaa... Kampi löi yläasennossa tyhjää eli lonksui pahasti. Lisäksi yhdellä jalalla pyörittäessä tuntui, että jalkani ei edes nouse (lonkka ei koukistu) riittävästi, jotta voisin ylipäätään pyörittää poljinta.
Lihakset ja tekniikka ovat siis hukassa. Kun spinningpyörällä pyörittelin myöhemmin yhdellä jalalla ymmärsin, mikä olennainen ero maantiepyörällä ja spinningpyörällä on. Se on juurikin pyöritystekniikka. Spinningpyörän kampi pyörii itsekseen, joten takareiden lihaksia ei tarvita ollenkaan. Nyt ymmärrän, miksi maantiepyörällä mulla menee takamus kramppiin, mutta spinningpyörällä ei. Niitä kamalia peppu- ja takareisiliikkeitä pitäisi sittenkin tehdä kuntosalilla. Viime keväänä luovutin, kun tuli ekalla salikerralla järkyttävä jälkilihaskipu eli doms.
Lisäksi treenasimme käännöksiä, hyppäämistä pyörällä (jos tulee äkkiä eteen kuoppa tms.) sekä juomapullon käyttämistä ja poimimista molemmilla käsillä. Viimeisessä harjoitteessa kaaduin, ja pikkumustelmia on nyt kehossa muutamia. Onneksi oli pehmeä alusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa kommentoimaan!