Historiikki

Liikuntataustani on melko olematon. Lapsena olin liikunnallisesti todella lahjaton. Kerran sain kasin liikunnasta. Ope kertoi, että sain niin hyvän numeron siksi, että yritän aina. Muut numerot olivat jossain kutosen tietämillä.

Liikunnasta olen kuitenkin pitänyt aina. Tekniikka ei ole ehkä luontaisesti hallussa, mutta kiinnostus ja kohonneen kunnon tuoma mielihyvä kantavat pitkälle.

Elämässäni on ollut sekä aktiivisia että täysin liikkumattomia kausia. Liikunnan motiivinani aikuisiällä on ollut muun muassa iskiasvaivojen ehkäisy ja laihdutus.

Nyt ensimmäistä kertaa liikun ihan vaan liikunnan ilon takia. Toissa kesänä, 2011, kävin Helsinki City Triathlonissa (300 m uinti, 10 km pyöräily, 3 km juoksu). Treenasin vähän. Aika oli paljon parempi kuin odotin, vähän alle tunti. Kisan jälkeen olin pitkään uupunut ja kipeä. Innostuin triathlonista mutta tajusin, että treenattava on, jos meinaa nauttia sekä kisoista että kisojen jälkeen nopeasta palautumisesta.

Tämän kesän tavoitteena oli Joroisten pikamatka, jota varten aloin treenata vuoden 2012 alussa. Syksy 2011 oli mennyt aika liikkumattomissa merkeissä. Aloin noudattaa Finntriathlonin nettisivujen harjoitusohjelmaa. Se oli minun kunnolleni rankka, mutta juuri sopivan haastava. Sinnikkäästi treenasin ja nautin hyvän kunnon tuomasta jaksamisen parantumisesta ja flunssattomuudesta. Keväällä vähän väsähdin ohjelman suhteen siten, että treenasin jaksottain enemmän juoksua ja pyöräilyä.

Huhtikuun puolivälissä juoksin elämäni ekassa tapahtumassa: Orimattilan Villin lenkillä (noin 8 km). Lähdin liian lujaa, ja kylkeen pisti melkein koko matkan. Pääsin kuitenkin alle tunnissa maaliin. Reissusta sisuuntuneena päätin, että Uusi Lahti -juoksussa (10, jotain km) menee paremmin. No meni, paljon helpommin, vaikka muutin edellisenä päivänä uuteen kotiin.

Kesän triathlonkisakausi alkoi heti kesäkuun alussa pikamatkalla Nurmijärvellä/Hyvinkäällä Sääksissä. Vesi oli karmaisevan kylmää ja säädin vaatteiden kanssa. Koska olin panostanut juoksuharjoitteluun, pyörä kulki aivan liian hiljaa. Maaliin pääsin kuitenkin ja nautin triathlonin hurmasta täysin rinnoin!

Kesä-heinäkuun harjoittelin pyöräilyä. Joroisissa, kesän päämatkallani, poljin elämäni ensimmäistä kertaa sateessa maantiepyörällä. Eipä paljoa tarvinnut peesailua miettiä, kun kura lensi ja laseja ei ollut päässä. Kisa meni hyvin, pääsin lähelle haamurajaani 1 h 30 min. Joroisilla oli hauskaa ja oli hienoa nähdä, miten "isoja" kisoja järjestetään.

Joroisten kisasta alkoi kesäloma ja samalla treenit jäivät minimiin, jos siihenkään. Tankkaus oli kuitenkin jäänyt päälle... Kesän kisakausi päättyi Hauholle jokamiestriathloniin, joka meni aika huonosti. Huvittavaa, että mulla oli kamat "viimeisen päälle" ja olen muka harjoitellut lajia, ja sitten ohi menee kovaa jengi ihan tavallisilla varusteilla, ilman uimalaseja ja silleen... Siellä oli kovakuntoista porukkaa, näin se on nähtävä.

Treenit ovat tässä syksypuolella jääneet vähiin. Syyskuun alussa hölköttelin Helsinki Midnight Runin ja huomasin ilokseni, että juoksu itsessään kulkee jo melko mukavasti, vauhtia vaan tarvitaan lisää. Olisin jo innokkaana aloittanut pk-kautta, mutta flunssa toi pakollisen off-seasonin. Olen treenikauden ajan triathlonkoulussa. Odotan sieltä kovasti ohjelmointi-, ja takapuolellepotkimisapua treenaamiseen. Vaikka treeni alkaa jo tietyllä tapaa olla verissä, kroppani muistaa kyllä aivan liian hyvin pehmeän sohvan kutsunkin...

Lopuksi on todettava, että vaikka minusta tuntuu, että treenaisin vähän, treenaan kuitenkin todellisuudessa 3 - 7 tuntia viikossa, mikä on ihan elämäni aktiivisimpia lukemia. Yhden vuoden olin aikoinaan kuntoklubin jäsenenä, ja silloin saatoin ajoittain päästä samoihin lukemiin. Nyt triathlonin monipuolisuus sekä lapsuudenhaaveen, ratsastusharrastuksen toteuttaminen, tuovat mukavasti treenitunteja ihan puolihuolimattomasti.