Eilen oli ohjelmassa Finntriathlon Vanajanlinna. Sitä ennen ehdin kisarintamalla käydä korkkaamassa uuden lajin, rogainingin, sekä polkujuoksemassa (Bodom trail) että maantiejuoksemassa (Rantatien kymppi). Juoksemisesta on tullut huomattavasti helpompaa. Kehityksen ovat mahdollistaneet fysioterapeuteilta saamani, lantion ja pakaran alueelle kohdistuvat, jumppaohjeet, joita olen noudattanut orjallisesti lähes joka päivä. Fysioterapeutti kertoi, että kun sitkeästi teen liikkeitä 3 kk ajan, kroppa alkaa oppia uusia hermotuksia ja lihasten käyttöä.
Triathlonrintamalla tavoitteeni ovat muuttuneet. En näe itseäni pitkään pitkään aikaan, en ehkä koskaan, täydellä matkalla. Nautin lyhyemmistä matkoista. Ennen eilistä pidin tulevana päämatkanani perusmatkaa. Eilinen pikamatkan rykäisy oli niin mukava kokemus, että aloin harkitsemaan pikamatkojen kiertämistä enemmänkin (sikäli kun täysmittaisia on tarjolla). Itse kisasuoritushan on raasto, mutta mukavaa on, että ei tarvitse kisata yksin viimeisten joukossa, vaan pääsee ihan oikeasti mukaan menoon. Olin ajatellut, että tavoittelen seuraavaksi perusmatkaa lähelle kolmea tuntia. Siinä voi olla tekemistä vielä moneksi vuodeksi, mutta pikamatka puoleentoista tuntiin voisi olla lähempänä. Jokaisella osa-alueella riittää minulla vielä parantamista.
Lähdin kauden ekaan triathlonkisaan uudella märkkärillä (Mako Naiad) ja uudella fillarilla, joka oli juuri tullut ensihuollosta (Bianchi Intenso Damabianca). Lenkkaritkin tuli ostettua talvella, ja uusi kisa-asu ;-). Olen nyt ns. keskitasoisesti varusteltu. Sekä märkkäri että fillari tuntuvat tosi hyviltä.
Naisten lähtö. Kuva: Finntriathlon
Taas meinasi tulla kiire lähtöön. Jännityksen seurauksena mulla menee aikaa paljon tavaroiden järjestelyihin ja paikkojen katseluun. Niinpä en ennättänyt tai osannut käydä katsomassa juoksun viimeistä mutkaa ennen starttia, toisin kuin kisainfossa ohjeistettiin. Vesi tuntui kastautuessa kylmältä. Uintiin lähdin rohkeasti aika keskeltä. Vesilähdössä moni oli melkein rannalla. Itse seisoin siten, että jalat ylsivät juuri pohjaan. Alussa jäin hetkeksi sumppuun, mutta pieni vauhdin pysäytys helpotti. Uinti meni minulle hyvään suuntaan, myötäpäivään, jolloin oikealle puoltava uintini tuotti poijuja viistävän suorituksen. Uin kerran jopa poijua päin... Poijut kiersin kylkiuinnilla, kuten avovesikurssilla opetettiin. Ruuhkaa oli, mutta ei se mitään, tällä kertaa en ollut yksin!
Uinnista rantautumassa. Olen vasemmassa reunassa.
Vaihdossa meni taas aikaa. Paksu nilkkachippi ei livahtanutkaan märkkärin ali, vaan, märkkäriä piti ihan kiskoa pois jalasta. Olin valinnut jalkaan laitettavaksi hiihtosukat, ajattelin, että jalat eivät siten kohmetu. No, niitä jalkaan ährätessä meni aikaa. Pyörälenkki oli aika tekninen, 5 km lenkki ees taas, jossa oli siis käännös 2,5 km välein. Sain tehtyä sillä tavalla hyvän suorituksen, että syke pompotti koko ajan tapissa. Tein minkä pystyin eikä peesimahdollisuutta osunut eteen. Luulin etukäteen, että pyöräily olisi voinut olla parempi, mutta tämä on nykyinen kunto. Pari kertaa eteen osui sivulta sivuun seilaava pyöräilijä. Kerran näin kävi jopa juuri ennen käännöstä, jolloin jouduin huutelemaan oikein kunnolla takaa ja miettimään, että miten ne polkimet lähtivätkään irti. Pyöräilyajassa on mukana kenkien riisuminen. Otin ne pois heti kun nousin pyörältä, kun en ollut muistanut pyörään niitä jättää.
Juoksu lähti kulkemaan kovaa. Juoksureitti oli melko mäkinen ja tuntui pitkältä. Ennen ekaa ylämäkeä alkoi pistämään kylkeen, joten oli pakko hiljentää ja rauhoittaa hengitystä. Aika ajoin vaivanneen pistoksen takia en uskaltanut juoda mitään. Viimeisen kilometrin aikana en nähnyt edessäni ketään. Juoksin omaa vauhtia. Maalikäännöksen menin pitkäksi, koska en ollut käynyt katsomassa reittiä etukäteen. Onneksi mieheni oli siinä, ja karjaisi heti, minne piti mennä. Noh... Takanani oli peesissä useampi nainen, joista kolme ehti maalisuoralla ohi tuon kämmin takia.
Kameraan tallentui, kun harhahdukseni seurauksena ystäväni pyyhkäisee ohi maalisuoran alussa (hän olisi todennäköisesti päässyt ohi muutenkin).
Eipä ole tuollaista aiemmin tullut koettua, kun yksin olen taapertanut pitkillä matkoilla ;-). Vähän jäi harmittamaan, mutta tulosten perusteella yksi on sentään jäänyt taakseni siinä loppuhötäkässä. Kokemus tämäkin, varmista reitti ja katso taaksesi :-).
Olen joskus moittinut Finntriathlonin järjestelyitä. Vieläkin on mielessä karvas kalkki viime kesän Joroisten retkeltä. Olen aina antanut palautetta suoraan järjestäjälle. Nyt on kehujen aika. Oli ihanaa osallistua kisaan, jossa kaikki toimi niinkuin pitikin ja vielä vähän enemmän. On mukavaa mennä kisaan, jossa voi luottaa järjestelyjen toimivuuteen. Kaiken ns. normaalin lisäksi suihkussa oli lämmintä vettä (yleensä kisasuihkut ovat aina paikassa kuin paikassa kylmät) ja saunassa kiuas lämpimänä. Kiitos Finntriathlon ja Vanajanlinna!
Linkki Juri Haverisen kuviin
Linkki Finntriathlonin kuviin
Linkki Juri Haverisen videoon
Ensi lauantaina sitten on ihan erilainen hommailu, ekaa kertaa elämässä, nimittäin Venlojen viesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa kommentoimaan!