Viime talvesta meni neljä kuukautta flunssassa ja hengitystiepöpöissä. Nyt on takana puolitoista kuukautta. Minulla on krooninen nuha, joka johtuu kuivuudesta ja lämpötilojen vaihtelusta. Kuivasta nenästä ilmeisesti johtuu, että olen kovin infektioherkkä. Apukeinoja on käytössä monia, mutta ne eivät ole nyt riittäneet. Viime viikonloppuna ostin ilmankostuttimen ja pakkasta varten hengityssuojan.
Kärsin siis kovasti kuivasta huoneilmasta ja pakkasesta. Asumme uudehkossa omakotitalossa, jossa on koneellinen ilmanvaihto ja lämmön talteenotto. Poistoilman kosteus on ollut reilusti alle 20 %, kun suositus olisi kuivasta ilmasta kärsiville 30 - 45 %. Autolla liikutaan paikasta toiseen, ja töitä tehdään kovalla ilmanvaihdolla pöhisevässä toimistossa. Pakkasessa on käytävä ulkona välillä ja liikkuakin olisi kiva.
Viime ja tänä talvena on käynyt selvästi niin, että sairastelu rajoittaa treenaamistani kohtuuttomasti. Vuosien kunnonkohotuksen seurauksena olen siinä pisteessä, että minulla olisi kalenteriaikaa, kuntoa, välineitä ja perheen kannustus liikkua. Mutta kun ei niin ei. Olen tehnyt vuosien kuluessa hirveän paljon töitä oman terveyteni ja hyvinvointini eteen. Homma näköjään jatkuu.
Triathlonliikunnasta luultavasti uinti on ainoa, jota pystyn tekemään, mutta se ei ole huvittanut viime aikoina yhtään. Syynä on ilmeisesti se, että viime talven panostin uintiin kovasti, mutta parannusta triathlonuintiin ei tullut. Kesän jälkeiset altaassa käyntini oman uinnin merkeissä ovat laskettavissa kahden käden sormilla. Totesin, että uida osaan samaa vauhtia ilman treeniäkin, joten panostan sitten muuhun.
Muutaman kerran olen käynyt vesijuoksemassa, mutta vyön kanssa on liian kevyttä ja ilman liian raskasta. Spinningsalissamme on törkeän kuuma ja kuiva ilma. En ole saanut sykettä nousemaan spinningissä syksyn aikana, vaan hengästys on tullut ensin. Ja perään flunssa. Nyt tajuan, että kuiva ilma senkin aiheuttaa. Kun eilen lähdin spinningistä, olin 10 minuuttia höyrysaunassa, mutta silti sain voimakkaan ahdistuskohtauksen kuumassa tuulikaapissa pois mennessäni.
Ehkä kuivan ilmanalan aikaan voisin panostaa enemmän voimaharjoitteluun, koska se ei hengästytä niin paljoa kuin kestävyysliikunta.
Astmatutkimukset ovat käynnissä, mutta ainakaan ns. perinteiset testit (pef-mittaus, spirometria) eivät näytä näyttävän selvää tulosta. Hyvä niin. Kuitenkin eilen spinningistä tultuani avaava lääke oli välttämätön, haukoin henkeäni todella pahasti.
En todellakaan aio luovuttaa. Liikkumiseni syy ei ole tulokset kisoissa tai paremmuusjärjestys. vaan oman jaksamisen, hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Onneksi iän karttuminen näyttää auttavan siihen, että koko ajan hävettää vähemmän olla se "huonoin". Kun vaihtoehto on jäädä kotiin makaamaan, olen erittäin paljon mieluummin huonoin kuin makaan kotona sohvalla voivottelemassa elämääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa kommentoimaan!