Kisko triathlon

Kisaraportti

Kun saavuimme Kiskoon, siellä oli jo täysi tohina. Yksi parkkialue oli kokonaan pois käytöstä, mikä loi tiiviin kisatunnelman tuntua. Vaihtoalue oli myös tiivistunnelmainen ja vettynyt sateiden  vuoksi. Aika nopeasti yritin kisatunnelmaan virittäytyä. Kun lähdin uintiverraan, huomasin rannassa, että korvatulpat puuttuvat. Ne olivat onneksi vaihtopaikalla. Kun painoin pääni veteen, totesin, että kylmää on, ja että neopreenilakki on haettava. Se puolestaan oli saunalla, mutta kiirus alkoi jo tulla. Rannalle menin viimeisten joukossa. Suurin osa porukasta oli oikeassa laidassa. Olin ensin jäämässä vasempaan, eli sisäkurviin, mutta viime hetkellä lähdin pampparoimaan vedessä muualle paikkaa etsien. Sitten yhtäkkiä kuului, 15 sek. starttiin ja sitten pamaus.

Apua! Porukkaa oli edessä ja takana, isoin starttiryhmäni ikinä. Ukkoa tuli sivusta ja takaa. En ehtinyt montaa vaparivetoa vetää, kun uintipaniikki iski. Elämäni eka. Voin kertoa, että ei ollut kivaa.  Tunne oli kamala, tuntui, että hukkuisi jos ei olisi märkäpukua. Ei mitään mahdollisuutta laittaa päätä veteen tai edes liikuttaa käsiä. Kiitokset täytyy antaa Kiskon venevalvojille. Lepäsin hetken veneessä roikkuen ja jotenkin vahtien kanssa juttelu vei paniikin pois ja suuntasin rannan sijaan poijulle. Varmaan startti oli jotenkin liian hätäinen ja iso määrä lähtijöitä, en ehtinyt löytää omaa paikkaa. Kisa oli myös eka, jossa uin perusmatkan uinnin vain yhtenä kierroksena, joten poijut näyttivät olevan kaukana. Startista meni noin neljä minuuttia, kun tein ratkaisun lähteä eteenpäin ja noin kuusi minuuttia, kun pääsin matkavauhtiin. Yksin uin, tai tarkemmin sanottuna vahtiveneen vieressä :-). Lopussa suunnistin vielä hutiin. Minulle vastapäivään kiertäminen sopii huonosti, koska uintini puoltaa oikealle. Luulin olevani oikealla linjalla, koska näin edessäni sinisen rantautumisportin. No, en ollutkaan, vaan reilusti oikealla.

Vaihtoon meni tovi aikaa. Uintipaniikin henkisen purun lisäksi aikaa meni neopreenisukan päällä olleen chipin kiinnittämiseen ja aurinkolasien huuhteluun silkasta savilillusta. Ahtaan vaihtopaikan vuoksi tavarat olivat lennelleet sinne sun tänne, mutta omat näyttivät olevan tallella :-).

Pyörän alku oli haastavaa, kun oli hankaluuksia saada klossit jalkaan ja kylmällä vedellä huuhdellut aurinkolasit huurtuivat umpeen. Pääsin kuitenkin reitille ja poljin sen, mitä lähti. Viimeisten joukossa kun olin, seurailin lähinnä vastaantulijoita. Ennen kääntöpaikkaa ohitin yhden herran. Vaihtopaikan jälkeen näin edessäni ekaa kertaa jonkun kaukana. Yksi tuunatulla maastopyörällä etenevä ohitti minut ylämäessä. Viimeisen 10 kilometrin aikana ohitin kolme (!) pyöräilijää, eli kaikki joita edes näin edessäni olevan. Keskinopeus myös nousi tuona aikana, eli sain ekaa kertaa triathlonkisassa tehtyä pyöräilyosuuden hyvällä pyörityksellä ja nousevalla nopeudella . Jee!

Juoksuvaihto sujui mukavasti, muut olivat menneet jo ajat sitten. Ystävällisesti oli jätetty tilaa pyörälleni, ja ehkä siitä oli joku jo pois lähtenytkin vierestä... Juoksussa en saanut sellaista syketasoa irti, mitä olisin toivonut. Eli väsynyt taisin jo olla, ja juoksu ns. heikoin lenkki tällä hetkellä. Kun juoksin viimeistä ylämäkeä, palkintojenjako oli juuri päättynyt, ja poislähteviä ihmisiä tuli aivan valtavasti vastaan. Jollakin tapaa nolotti...

Pettymyksen purkua ja jatkot

Olen tosi pettynyt aikaani. En katsonut matkan varrella juurikaan aikaa, ja maalissa järkytyin 3 h 35 min, oikeasti! Tein kuitenkin parhaani, ja oletin kellon näyttävän ainakin 10 min vähemmän, uintipaniikki huomioiden.

Olen purkanut pettymystäni maaliin tulosta lähtien. Jos olisin huippu-urheilija, itkisin haastattelussa ja sanoisin, että nyt on uran jatkon pohdinnan paikka. Tein itse pohdinnan eilen illalla. Jatkan kyllä valitsemallani tiellä, terveyden ja hyvän kunnon tiellä. Haluan myös kehittyä ajallisesti, ja nykyisellä treenillä sellaista ei selvästi tapahdu. Kolmen tunnin alitus perusmatkalla taitaa olla elämäni mittainen tavoite. Tästä eteenpäin treenit jatkuvat uudella tyylillä. Haastan itseäni lisää, treenien täytyy olla laadukkaampia ja suunnitellumpia. Ilmoittauduin myös Lahti triathlonin perusmatkalle. Tämä tätihän ei luovuta vasta kuin haudassa!

Kiitos Kisko

Kiskon kisat järjestetään rautaisella kokemuksella. Järjestelyt toimivat erinomaisesti, vaikka porukkaa oli tosi paljon. Kiskossa on ihania omia erikoisuuksiaan, jotka liittyvät vapaaehtoisuuteen ja kisaperinteeseen. Järjestäjät kannustavat mahtavasti kaikkia. Kun nousin uinnissa vedestä ja selitin, että keskeyttäminen oli todella lähellä, toimitsijat kannustivat, että onneksi et keskeyttänyt. Vaihtoalueen naiset uhrasivat yhden vesikannun mutaisten lasieni huuhteluun. Pienistä sanoista ja teoista saa voimaa, kiitos! Maalissa sai vielä kätevän oloisen pikkuruisen matkapyyhkeen Kisko triathlon -logolla. Arpaonnikin suosi Iittalan tuotteella. Tämä kisa on oikeasti kokemisen arvoinen!