Bodom trail - kisakauden avaus

Heitin triathlonhaasteen ohjelmalla vesilintua, kun totesin, että sehän ei sovi suoranaisesti elämäntilanteeseeni. Sovellan sitä kuitenkin parhaani mukaan, ja otan ns. parhaat palat irti. Pyrin saamaan kasaan vähintään 7 h liikuntaa viikossa. Menneellä ja nykyisellä viikolla se ei ihan onnistu, koska viime viikolla olimme kaupunkilomalla, enkä jaksanut sännätä joka aamu juoksemaan, ja tällä viikolla koska Bodom Trail.

Suunnistus ja arkiliikunta ovat nyt pop. Suunnistuksesta pyrin saamaan intervalleja ja erilaisia vetoja juoksuun, ja pyrin suoriutumaan arkiliikkumista mahdollisimman paljon kahdella pyörällä. Mm. suunnistamaan menen fillarilla.

Eilen koitti suuri päivä, kisakauden avaus. Jännitystä oli aika vähän ilmassa siihen nähden, että edessä oli suuri tuntematon - 12 km polulla. Valmistautuminen meni hyvin lukuunottamatta sitä, että koko alkuviikon minun piti tehdä huolellinen venytys- ja putkirullaussessio. Tässä Bodom Trailin nettisivujen kuvamateriaalista löytynyt ainoa laukaus minusta:

Kuvaaja Aapo Laiho.


Valmistava venyttely jäi tekemättä, ja kisan alussa pohkeiden pökkelöityminen pelotti. Polulle kun pääsin, pohkeet unohtuivat ;-). Polkujuoksu on täysin eri laji kuin tasaisella juoksu. Tekninen osaaminen korostuu. Yllättäen huomasin sitä hieman omaavani :-). Aloitin rauhallisesti, kävelin ylämäet, otin energiaa ja nestettä säännöllisesti. Vaikeinta etenemistä minulle olivat kivikko-osuudet. Keksin jo hyvän selityksenkin: Isot jalkani eivät mahdu kivien  väliin ;-).

Reitti oli rankka, ja vaikka sydän olisi jyskyttänyt VK:ta, niin loppumatkasta, vaikka reitti helpottui, puhti alkoi loppua. Lihaskunto ei todennäköisesti riittänyt enää tekniseen suoritukseen. Vauhti kuitenkin pysyi yllä ja kiihtyikin loppua kohden. Jos nyt sitä vauhdiksi voi meikäläisen tapauksessa kutsua, kävelemälläkin olen päässyt samaan vauhtiin (tasaisella alustalla...). Noo, mutta vauhdista viis, syke pysyi kovana ja mahtavaa oli! Kisajärjestelyt toimivat varsin hyvin, kaikki sujui ja tunnelma oli kuin triathlonkisoissa konsanaan. Toimitsijat ja yleisö kannustivat kaikkia.

Reitti meni aikamoiseksi kuravelliksi, mikä korostui minun osaltani sen vuoksi, että olin viimeisessä lähtöryhmässä. Painelin aika rohkeasti "läpi vaan", ja vain kerran lenkkari hörppäsi kunnolla kuraa. Aika nopeasti vetinen tunne katosi kuitenkin :-). Upeaa, mahtavaa, tätä lisää :-).

Sykemittari näyttää, että olisin palautunut erittäin rasittuneesta rasittuneeksi maanantaina klo 17:00. Maanantaina on seurammme harjoituskilpailu Hypy-Cupin duathlon, jonne aion mennä. Siispä palauttelen sykemittari kädessä siihen asti.