Viimeiset kaksi ja puoli viikkoa olen treenannut paljon. Treeniä, liian suurelta osin kovatehoistakin, on tullut noin 8 tuntia viikossa. Syksyn ihanat säät innostavat liikkumaan, ja uimahallissa on tunnelmaa. Olen aloittanut osa-aikatyöt, ja tavoitteeni mukaisesti olen käynyt uimassa joka työaamu. Olen oikein ylpeä itsestäni, että aamu-unisuudestani huolimatta olen päässyt liikkeelle aikaisin ja käynyt herättämässä itseni altaassa. Avainsana tuntuu olevan, että tavarat on laitettu illalla valmiiksi ja aamutoimissa on selkeä vaiheistus.
Kansalaisopiston kahvakuulatunti on mukavalla tavalla uudenlaista rasitusta sekin. Uusi suuren innostuksen aihe on polkujuoksu. Vetäisin heti ensituntumalta sellaiset lenkit, että Polariin tuli ekaa kertaa harjoitusrasitukseksi "äärimmäinen", ja palautumisajaksi 4-7 vuorokautta. Treenasin polkujuoksujen jälkeenkin, ja vihdoinkin kahden ja puolen viikon erittäin rasittavan jakson jälkeen hoksasin jättää lenkkarit kaappiin.
No, sitten tulivatkin toisenlaiset rasitukset, eli henkisen tason kuormitus nousi kertaheitolla äärimmäiseksi henkilökohtaisen tapahtuman vuoksi. Muutama viikko menee ainakin täysin fiilisliikunnalla. Eilen jaksoin kävellä mummovauhtia noin 20 min. Nyt on tarkoitus lähteä pidemmälle ja hieman normaalivauhtisemmalle kävelylenkille. Kyllä tämä tästä.
Tässä tunnelmakuva tiistain suunnistukselta (olen kuvassa keskellä :-))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa kommentoimaan!