Viime kesän päätriathlonkisa, Kisko meni yllättävän mukavasti. Jos nyt oikein muistan, niin uinti oli jälleen pettymys, mutta muuten olin aika hyvävoimainen omaan oletuskuntotasooni nähden. Kuvituskuvat ovat hienoja Kisko triathlonin kuvia, jotka tulivat heti kisan jälkeen nähtäville, upeaa ja kiitos!
Ensi kesäksi olen, keski-iän kriisin myötä, vaihtanut päälajia. Ilmoittauduin Nuts Pallas -polkujuoksukisaan 55 km:lle ystäväni kanssa. Tavoite on tosi kova. Olen sen ansiosta saanut edes jotain tehtyä. Olen ollut polkujuoksuryhmässä, joka treenaa kerran viikossa noin 2 h. Lisäksi olen ollut pari kertaa 3 h sauvakävelyllä. Muuten liikunta on jäänyt lähestulkoon yhteen tai kahteen uintikertaan viikossa. Silloin tällöin on tehty kotijumppaa. Mutta mistä saisi vuorokauteen lisää aikaa?
Olen pukkautunut ns. ruuhkavuosiputkeen, jossa arki on päiväkodin ja toimiston välin sahaamista. Kaipaan ja tarvitsen liikuntaa. Huomaan, että toimistotyö on tosi passivoivaa. Kun olen ollut lapsen kanssa kotona sairaspäiviä, olen fyysisesti sen jälkeen aivan puhki. Kunto on varmaankin siis laskenut. Laskin, että tavallisena arkipäivänä työn, nukkumisen, syömisen ja pakollisten kotitoimien jälkeen jää 1,5 h aikaa. Se on sitä perheen yhteistä aikaa ja samalla ainoa mahdollisuus harrastaa jotain, tai tehdä kotitöitä tai mitä nyt ylipäätään kodin ja perheen pyörittämiseen kuuluu, leikkimistä ja lukemista lapsen kanssa, laskujen maksua, siivoamista, pyykin pesua, kaupassa käyntiä (onneksi on kauppakassipalvelu!), löhöilyä, telkkarin katselua, päämäärätöntä surffailua, remontointia, puutarhan hoitoa jne.
Mutta ei valiteta! Kaikki on suunnittelusta ja halusta kiinni. Onneksi pystyn tekemään edes yhden liikunnan työmatkan yhteydessä talvellakin. Keväällä ja kesällä toivon, että tilanne paranee työmatkaliikunnan suhteen. Haaste on, että kun vien lapsen aamulla päiväkotiin, en voi yhdistää siihen suoraan liikuntaa ilman, että yhteiseksi sovittu perhepäivällinen jää väliin. (Vai voisinko sittenkin?) Yhteisen päivällisen jälkeen on kohtuullisen kurja vetää lenkkikamppeet päälle ja lähteä pois kotoa. Onneksi kotijumppaa voi tehdä aina ja lapsikin siitä tykkää. Ja onneksi on viikonloput.
Erityisen onnellinen olen treenikavereista ja vahvasta triathlonseurapössiksestä, joka tuo hurjasti uusia harrastusmahdollisuuksia alueellemme. Meille on nimittäin perustettu, vanhan tutun Hypy Triathlonin lisäksi, uusi seura, Hyvinkää Triathlon eli HyTri! Tervetuloa tutustumaan nettisivuihin, tykkäämään facebookissa ja ennenkaikkea mukaan! Olen kovasti innostunut kaikesta HyTriin liittyen ja erityisesti siitä, että osa tapahtumista on avoimia kaikille. Itse toivon kovasti saavani vielä enemmän oman tasoista treeniseuraa, vaikka ei nykyisessäkään todellakaan mitään vikaa ole. Eli mukaan kaikki, erityisesti kaikki aloittelijat ja "heikkolahjaiset" (itse kuulun jälkimmäisiin).
Lisäksi haluan mainostaa nettilinkillä ihanan lahjakasta sukulaistani, joka on julkaissut esikoiskirjansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa kommentoimaan!