sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Perusmatkan nainen

Huh, mistähän sitä aloittaisi... Elämäni ensimmäinen perusmatka on kisattu ja kisajärjestelyihin osallistuttu. Mennään vaikka aikajärjestyksessä :-).

Torstai-iltana alkoi olla meidän taloudessa lievää kisakaaostunnelmaa. Pakkasin omat tavarani jo torstaina. Kuten monella muullakin, minulla on kisoja varten muistilista tarpeellisista tavaroista. Nyt tuli ekstratehtäväksi se, että koska olin sekä järjestäjänä että kisaajana koko päivän, pakkausjärjestys ei ollut ihan selvä, kun en etukäteen ihan tarkalleen tiennyt, mitä tuleman pitää.

Perjantaina kävin kotona kääntymässä töiden jälkeen, ja lähdin rakentelemaan kisatoimistoa ja avustamaan aukioloaikana. Kotiin tulin kymmenen maissa. Tein vielä evästä lauantaita varten ja sekoitin juomat. Uni ei tullut heti silmään.

Lauantaina kello oli soittamassa kymmentä yli viisi, mutta heräsin jo neljän jälkeen. No, tiesin, että kisapaikalla ei voi olla liian ajoissa. Heräilin rauhassa, ja kisatoimistolla olin kuudelta. Pyörä kypärineen oli jo viety perjantaina yöpymään autoon kisapaikalle.

Aikamoinen härdelli lähti heti käyntiin. Näin kisatoimistossa ollessani monta blogilistallani olevaa triathlonistia ja muitakin tuttuja naamoja. Muistan nähneeni perjantain ja lauantain aikana ainakin VenlanTerhinJaanabanKauramoottorinPianNinnin sekä tietysti seurakaverit Päivin  ja Vomyan. Terkut kaikille!

Pikamatkan vietin kisatoimistollla, ja siinä kohtaa olikin hiukkasen taukoa sekä säntäilyä muualla. Pääsin katsomaan klo 9.00 lähtöä eli pikamatkan ikäsarjojen lähtöä. Vauhdikasta oli ja urheilujuhlan tunnelmaa!

                                         Vaihtoaluetta aamusella



                                          Siellä ne ikäsarjalaiset ui


                                          Maalitunnelmia




Olin hörppinyt aamun mehua ja yrittänyt hiukan syödä pastasalaattia ja leipää, huonolla menestyksellä. Pari tuntia ennen omaa starttia (noin klo 10.30) totesin, että nyt pitäisi lopettaa juominen, mutta kuuman ilman ja järjestelytehtävien vuoksi jano ohjeisti kuitenkin juomaan hiukkasen. Noin klo 11.30 perusmatkalaisten ilmoittautuminen päättyi, ja pääsin itse valmistautumaan. Aamun aikana en ehtinyt miettimään, taktikoimaan tai jännittämään omaa kisaa, muuta kuin hieman miettimään, että mitäköhän illan ja aamun jaloilla olo ja säntäily vaikuttaa omaan jaksamiseen.

Tuntia ennen starttia otin särkylääkkeen ja geelin nesteen kera. Sitten pikapikaa kisavaatteiden vaihto, pyörä ulos autosta ja paikoilleen, vaihtopaikka kuntoon, numerot ihoon, vessaan, vaseliinia ihoon, märkäpuku päälle, desin verran nesteytysjuomaa naamaan ja ei kun veteen kokeilemaan. Tuuli oli yltynyt ja aallot nousseet vaahtopäille. Onneksi reitti on minulle tuttu, ja viime kesänä uin pari kertaa samanlaisessa aallokossa. Vesi oli ihanan lämmintä.

Starttilaukauksesta jäin viimeisten joukkoon, ja lähdin uimaan rauhallisesti. Lähtöpaniikkia ei tullut, mahtavaa! Uin pääsiassa vaparin ja rintauinnin sekoitusta. Tekniikka syrjäytyi ja eteenpäin selviytyminen tuli pääasiaksi. Suureksi yllätyksekseni en uinut yksin, vaan kontaktiakin tuli. Ekan kierroksen jälkeen mielessä oli, että nyt mennään tuntemattomaan, en ole avovedessä uinut ikuna yhtä kierrosta enempää (750 m). Tokan kierroksen ekalla poijulla tuli kontakti toisen uimarin kanssa, ja tämä toinen uimari jäi vähän huonon näköisenä kellumaan kyljelleen. Pian hän nostikin kätensä pystyyn, ja huusin hänelle apua. Avunsaanti tuntui kestävän, mutta kyllähän sieltä veneet tulivat niin nopeasti kuin pystyivät. Tuon tilanteen mentyä tuli mieleen se, että olen tekemässä vain matkaa, ja tärkeintä on matka ja nauttiminen, ei aika.

Uinnista rantauduin treenivauhdissani, noin 40 min. Vaihto meni leppoisasti, vieruskaverin kanssa muutama sana vaihtaen. Otin geelin runsaan nesteytysjuoman kera. Pyöräilyn aikana takaani tuli monta kovaa tuttua menijää, uinti oli mennyt monella huonosti. Pyöräilyssä olin ajatellut, että voisin pitää keskisykkeenä noin 160. Takareidet painoivat kuitenkin sen verran, että en päässyt nostamaan sykettä niin ylös. Takaraivossa takoi myös ajatus, että minulla ei ole mitään kokemusta näin pitkästä matkasta, ei edes harjoituksena, joten on tärkeää säästää itseään, jotta jaksan vielä juostakin. Hoin ääneen itselleni Alexander-tekniikan suuntauksia, kuten myös juoksumatkalla. Ekalla kierroksella tavoitin miespyöräilijää, ja Kyläjoentiellä menin sitten ohi. Sivutuulta oli reitillä tavanomaista enemmän, ja mies kommentoi, että tuntuu, kuin olisi jarru koko ajan päällä. Toisella kierroksella ajoin aika yksikseni. Ennen Nurmijärven kirkonkylää, eli  30 - 35 km kohdalla, tuli ihan pieni epätoivon hetki, että eikö tämä lopu ikinä. Ajatus meni pois yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, ja jatkoin matkaa. Pyöräilyn aikana pyrin juomaan niin paljon kuin pystyin, ja otin geelin noin 20 - 30 min välein. Ennen geeliä join runsaasti ja heti geelin oton jälkeen. Prosessi kesti sen verran pitkään, että piti katsoa aina pitkä tasainen tai lievä ylämäki, jotta geelinoton ja nesteen nauttimisen väliin ei tullut yhtään taukoa. En saanut pullojani tyhjiksi, mutta join silti pyöräilyn aikana yli litran nestettä. Järjestäjän aika sanoo pyöräilyajaksi 1.48, ja oma kelloni 1.44.30. Keskisyke oli 154. Aikaero johtuu uinti-pyörä-vaihdosta, järjestäjän ajassa se on, minun kellossani ei. Sekä omassa ajassani että järjestäjän ajassa on pyörä-juoksu-vaihto. Pyöräilyvauhti oli myös lenkkeilyvauhtia, mutta sitä en ajatellut ollenkaan, pääasia oli, että pyöräilin ja että lähdin juoksuun. Vaihdossa otin taas geelin runsaan nesteen kera.

Juoksu lähti tikkaamaan ihan hyvin. Vaikka vauhti tuntui töpöttelyltä, se oli minulle kisavauhtia. Syke olisi saanut mennä ihan niin ylös kuin menee, noin 165 - 170, mutta ei mennyt. Töpöttelin menemään hyvällä fiiliksellä. Kanssakisaajien kanssa kannustettiin toisiamme, lähinnä vastaantulijoiden :-). Ohitin muutaman juoksijan! Juomapisteillä join kaksi mukia vettä jokaisella. Kääntöpaikalla otin geelin huolehtien tarkasti siitä, että join ensin vettä, sitten geeli, ja taas vettä. Ajattelin matkaa pätkissä, kuten olin tehnyt jo pyöräilyssä: tästä on enää sen ja sen verran sinne ja sinne. Kyllähän se auttoi hurjasti henkisesti, että tunsi reittien joka mutkan, kolosen ja mäen. Asfaltilta alkoi alamäki, ja siinä aloin jo hieman herkistellä. Olin niin onnellinen, fiilis oli mahtava! Ensin täytyi kuitenkin juosta viimeinen reilu kilometri. Voimia jäi loppukiriin, ja maalissa sain onnitteluja ystäviltä ja seurakavereilta. En ollut viimeinen, en ollenkaan! Juoksuaika oli 1.05 ja keskisyke 159. Kisavauhtia, mutta syke ei ollut kisasyke, vaan matalampi.

Tankkaus onnistui, kaikki onnistui, mahtava fiilis ja hyvä minä! Aika on mitä on (3.34), mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Tai oikeastaan on, kun vertaa viime  vuoteen. Viime vuonna menin täsmälleen puolikkaan matkan, tuskaisella fiiliksellä aikaan 2.04. Nyt menin tuplamatkan treenivauhtia mahtifiiliksellä aikaan 3.34. Aikamoinen kehitys, eikö vaan! Tästä on hyvä jatkaa.

Selväksi tuli, että olen perusmatkan naisia. Pikamatkalla on reviteltävä liikaa, minulla ei ole siihen riittävää vauhtikestävyyttä eikä aivokapasiteettia suoriutua vaihdoista ripeästi. Tykkään enemmän tällaisesta rauhallisemman temmon menosta, vaikka vauhtia lisää toivonkin saavani Kuopioon mennessä :-). Erityisesti pyöräilyssä on parannettavaa.

Kisan jälkeen juttelin kuulumiset tuttujen kanssa. Kannustimme maaliin viimeisen teräsmiehen. "Kisakylä" purettiin aika pian ja miehet pääsivät jälkilöylyihin (me naiset jäimme ilman!).

                                          Päivän päätteeksi palautimme valvontaveneet ja pääsin kuvaan



Onnea kaikille hyvistä kisoista!


16 kommenttia:

  1. Olipa sulla kiireinen loppuviikko. HIenot oli kisat, kiitos! Onnittelut hienosta ekasta varttimatkan kisasta!

    VastaaPoista
  2. Onnea mahtavasta suorituksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vomya ja onnea itsellesikin hurjasta pyöräilystä!

      Poista
  3. Onnittelut ekasta perusmatkasta. Varmaan tosi mukava fiilis :)
    Minulla on perusmatka edessä Kuopiossa, jos ei mitään mullistavaa tapahdu ennen sitä. Olisi mukava päästä johonkin kisaan ennen sitä. Katostaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :-). Jos vaan pääset, kannattaa katsella harjoitusmielessä joku kisa ennen "päämatkaa". Itse tajusin heti jälkikäteen, että pyöräilyssä olisi voinut mennä kovempaa, kun varmistelin maaliin pääsyä.

      Poista
  4. Onnea! hienoa, että kaikki sujui. :)

    VastaaPoista
  5. Onnittelut loistavasti menneestä kisasta! Susta todellakin huokui onnistuminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pronssimitalistin onnittelut lämmittävät mieltä, kiitos :-D. Olen kyllä tosi tyytyväinen, että tuli otettua eka kisa riittävän rauhallisesti.

      Poista
  6. Hyvä Kirsi, onnittelut hienosta suorituksesta!! :)

    VastaaPoista
  7. Mahtavaa! Onnea hienosti menneestä kisasta, tästä on todellakin hyvä jatkaa! :))

    Kateellisena luin siun kisan aikaisesta tankkauksesta! kumpa itekkii sais joskus onnistumaan sen tolleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanne :-). Osansa tankkauksen onnistumisella oli ehkä sillä, että menin vain VKI-sykkeillä. VKII-sykkeillä tilanne olisi voinut olla toinen. Mutta hyvä näin, onnistuminen lupaa hyvää jatkoon!

      Poista
  8. Onnittelut! Ja haastettu! http://www.niobiumia.net/2013/06/pari-haastetta.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos niobe :-). Perehdyn haasteisiin tuossa joskus...

      Poista

Tervetuloa kommentoimaan!