Kevätkausi häämöttää, infektiokierre vaivaa

Kaksi ja puoli vuotta vaivannut infektiokierre on tehokkaasti hidastanut kunnon kohotusprojektiani. Tutkimuksia on tehty asian tiimoilta nyt reilun vuoden. Kummoisempaa ei ole löytynyt. Lääkitykset ja elämäntavat eivät riitä pitämään pöpöjä poissa kropastani. Tänä vuonna olen ollut terve laskujeni mukaan kaksi tai kolme viikkoa. Pöpökierre tietysti vaikuttaa aika merkittävästi treenaamiseen ja treenaaminen myös ylläpitää pöpökierrettä. Paljon olen oppinut itsestäni mutta näköjään vielä on paljon opittavaa. 

Omasta tilastani huolimatta kevät etenee. Huomenna alkaa iltarastikausi. Vajaa vuosi sitten hankkimani peukalokompassi hajosi iltarastikauden päätteeksi syksyllä (lipsahti kädestä lattialle). Nyt on rasteille tarjolla pari ikivanhaa kompassia, joissa molemmissa näyttää olevan kupla jo valmiiksi. Peukalokompassi oli sen verran kallis, että en raaski ihan heti ostaa uutta, vaan meinaan yrittää säästellä ostosta Jukolan juhliin saakka. Siellä kaupattiin ainakin viime kesänä kestäviä peukalokompasseja. Edellinen hajosi ihan liian helposti. 

Bodom Trail lähenee. Nuts Pallakseen tarvitsen vielä sauvojen ja sukkien lisäksi uudet kengät. Vanhat Salomon speedcross 3:set ovat liian paksupohjaiset ja vedenpitävät ko. tarkoitukseen, vaikka polkujuoksuun ovatkin hyvät kengät ylipäätään mielestäni. Suunnistuspopot ostin syksyllä uudet, mutta ne ovat puolestaan Nuts Pallaksen maastoon ja matkaan liian kevyet. Kenkäasiaa hetken tuskailtuani muistin, että Bodom Trailillahan on perinteisesti saanut kokeilla tiettyjen firmojen kenkiä itse suorituksen ajan. Toivottavasti tänäkin vuonna on niin ja toivottavasti malttavat siellä firman kojulla meikäläistä odottaa. Meinasin nimittäin kiskaista koko retken (21 km) ja siihen minulta kulunee nykykunnolla nelisen tuntia. 

Kuten näette, infektiokierteestä ja treenaamattomuudesta huolimatta aion nauttia ulkoilmasta ja tapahtumista. Ensimmäisen infektiosyksyn ja -kevään jälkeen olin Joroisten puolikkaalla (2015). Siitä reissusta tuli iso itku ja pettymys. Tsemppasin hirveästi ja tulos oli "vain" maaliin pääsy. Nyt olen tsempannut joka ikinen kerta lenkille lähtiessä. Isoimman tsempin tarvitsen silloin, kun pahin flunssa on ohi, edellisestä lenkistä on kaksi viikkoa ja ulos pitäisi lähteä. Kun lähtee ovesta ulos, syke ei nouse, keuhkoissa puristaa ja hakkaa, nenä vuotaa kuin niagara, kroppa ei saa happea, miettii, onko tuloksena sydänlihastulehdus, oksennus vai pyörtyminen. Lopputuloksena on erittäin väsynyt kroppa mutta tyytyväisyys siihen, että pystyin! Tällaiselta lenkiltä on blogini bannerikuva. Eilen otettu. Onneksi minulla on erinomaiset kotijoukot tukenani tässä pöpöjen selvitys- ja setvimisprosesissa.