Lappu rinnassa talvellakin

Olen pitänyt tietoista blogihiljaisuutta. Vaikka tekisi mieli kirjoitella sitä sun tätä, arki rullaa ja aikaa päivityksiin ei jää riittävästi. Niinpä olen ihan suosiolla ollut hiljaa, vaikka monesti tekisi mieli avautua siitä ja tästä ;-).

Treenisyksy on mennyt hyvin, oikeastaan todella hyvin. Yhä vieläkin voin kiittää tuloksista vain itseäni, eli en käytä valmentajaa. Mikä tärkeintä, olen pysynyt terveenä! Lisäksi treenit ovat olleet ilmeisesti sopivasti rasittavia. Ja kaiken kruunaa uusi kokonaan remontoitu treenipaikka suhteellisen lähellä kotoa. Niinpä liikunnallinen elämä on pysynyt jatkuvassa nosteessa syksyllä.

Tänään laputin rintaani kisanumeron ensimmäistä kertaa ikinä talviaikaan. Samalla sain itselleni ekan virallisen 10 km ajan kellotuksen: 1.02.41, joka on samalla erittäin lähellä kympin ennätystäni. Ekaa kertaa elämässäni myös juoksin 10 km yhtämenoa, oikeasti. Aina ennen olen kävellyt välillä.

Olen tehnyt syksyn aikana VK- ja MK-vauhtisia treenejä enemmän kuin viimeisen vuoden aikana yhteensä. En kuitenkaan liikaa, missään nimessä. Viime treenikausi meni lähes kokonaan PK:lla, ja nyt vasta jälkikäteen näen itse kirkkaasti syyn. Kaikki muut varmaan näkivät sen jo aikoja sitten. Elämässäni tapahtui reilu vuosi sitten äkillinen menetys. Kotona arkirumba pyöri, joten ainoa hetki surra oli liikunta. Eihän siihen mitkään VK-vedot mahtuneet, kun itkin uidessa ja metsässä juostessa elämän epäreiluutta ja omaa surua.

Nyt elämä on tasapainottunut surun suhteen ja eteenpäin mennään.

Kympin juoksuja on talvikaudella tiedossa vielä neljä lisää, samalla reitillä ja samaan aikaan viikosta. Suunnittelin kiristäväni minuutin joka kisaan, joten seuraavaksi olisi vuorossa 1.02:n alitus ;-). Enää pitäisi tietää, miten se tehdään. Tämänpäiväiseen aikaan annoin kaikkeni. Lihakset olisivat jaksaneet, mutta keuhkot ja hapenkuljetus eivät.

Kuten kuvasta näkyy, eipä siellä takana juurikaan porukkaa ollut. Nuo takana näkyvät pisteet ovat varmaan ulkoilijoita tai jälkiverraa tekeviä. Vaikka olen ihan surkea, en jaksa enää siitä kauheasti välittää. Huvittaa lähinnä, että muut ovat jo lähteneet, kun tulen maaliin. Kun on lyhyempi kisa, ajanotto, liikenteenohjaus ja huolto ovat kuitenkin vielä viimeisillekin paikalla, mitä kyllä nykyään edellytän kisalta ehdottomasti. Nyt oli jopa lämmintä vettä suihkussakin!

Kuvaaja Kimmo Rönnberg