Joroisissa pikamatkalla ja puolimatkan huoltajana

Joroisisten pikamatkalla tänä vuonna Kirsi voitti viime vuotisen Kirsin. Jee!! Siinä olikin hyvät uutiset. Vaikka pikamatka meni olosuhteisiin nähden hyvin, pieni pettymys kalvaa, kun sadat treenitunnit tuottavat vain vajaan kahden minuutin parannuksen. Kun tarkastellaan tarkemmin tuloksia, kaikki muut osuusajat paranivat, paitsi vaihdot. T2:ssa olikin tänä vuonna pidempi lönköttelymatka kuin viime vuonna. 

Valmistautumista kisaan. Korvatulpat estävät keinutuksen tunnetta sen lisäksi, että vettä ei mene korviin. Noin puoli tuntia ennen kisaa otin geelin ja vettä. 

Uinnin alussa oli ruuhkaa, mutta ekan poijun jälkeen tilaa oli. Uintipaniikki tuli taas. Sen tultua on vaikea hengittää. En muistanut, että voin ottaa vaparissa happea joka toisella vedolla, jolloin hengitys hieman helpottuu. Yleensä otan joka kolmannella. Taas meni homma selkäuinniksi ja rinuliksi suurimmaksi osaksi. Sentään uin vikalta poijulta rantaan vaparia, ja suunnistuskin onnistui, hyvä minä! Uinti oli hiukkasen nopeampi kuin viime vuonna. 

T1:ssä tuhrasin aikaa, jos mahdollista, vielä enemmän kuin viimeksi. Jotain neljä minuuttia! Tässä on miettimisen paikka. Otin märkkärin pois, pyyhkäisin naaman kurasta, laitoin kengät jalkaan, kypärän ja ajolasit päähän, numerolapun takapuolelle, gps-podin käteen, sulloin varusteet pussiin. Sähläsin kyllä sykemittarin kanssa, mutta muuten mielestäni en kyllä hirveästi hidastellut. Kun on pitkät vaihtomatkat, olisi kyllä hyödyllistä, jos osaisi pukea pyöräilykengät vauhdissa. Ehkä jäin kuivaamaan varpaanvälejä tai jotain? Tai nousin hitaasti pyörän päälle? En laittanut edes sukkia. Tässä on kyllä eniten kehitettävää. Pitänee kotona järjestää vaihtosulkeisia. 

Vaihtopussukan heitto autokyytiin. Olen kuvassa viimeisenä pussin heittäjänä. 

Alkumatkasta pyöräilyssä vedin aika täysillä. Ohittelin porukkaa paljon huonon uintini takia, yksikseni ajelin. Ekan kääntöpaikan jälkeen toisella puolella kaistaa oli sattunut kolari. Ihmisiä oli koko kaistan täydeltä, mutta onneksi vain yksi makasi maassa, muut auttoivat. Ambulanssikin näkyi tulevan, joten jatkoin matkaa, ikävillä fiiliksillä tosin. Pyöräilymatkan aikana nautin Northforce extreme -nesteytysjuomaa vajaan litran ja pussillisen Chomps-energiakarkkeja. 

Pyöräilin loppupuoliskon matkasta mukavuusalueella ryhmässä, hyi minua! Reippaampikin peesi oli tarjolla, mutta tein sen virheen, että katsoin sykemittaria, ja jättäydyin tästä reippaasta kahden nuoren miehen ryhmästä kun säikähdin sykettä. Nousin T2:ssa pyörältä ihan liian aikaisin, koska en huomannut valkoista viivaa, jossa oli määrä nousta. Olen kuvassa vasemmalla, tulossa vaihtoalueelle. Pyöräilyaika oli hiukkasen parempi kuin viime vuonna. Kunto on älyttömän paljon parempi. 

T2, no, siitä ei ole paljoa parempaa kerrottavaa kuin viimeksi. Aikaa meni enemmän kuin viimeksi, muistaakseni viitisen minuuttia peräti. Vaihdon juoksumatka oli huomattavasti pidempi kuin viimeksi, ja olisi ollut kovasti hyötyä ottaa heti pyöräilykengät pois pyörältä nousun jälkeen, ja hölkötellä kengät kädessä. Sen sijaan klonksuttelin maantieklosseilla. T2:ssa laitoin sukat jalkaan. Ehkä niitä ei olisi tarvinnut ollenkaan. En tajua, mitä taas säädin, kun aikaa meni...

Juoksussa lähdin peesiin myös, mutta tipahdin pian. Tässä vaiheessa vielä olin menossa mukana :-). 

Juoksu tikitti mielestäni ihan kohtuuhyvin. Juomaa oli ekan kerran tarjolla heti urheilukentältä nousun jälkeen. Otin yhden mukillisen vettä. Geelin jätin vielä ottamatta, koska kisainfon ja kartan mukaan juoksun ainoa huoltopiste olisi paloasemalla, noin 2,5 km kohdalla. Aika yksin sain hölkötellä, mutta onneksi yleisöä oli kannustamassa. Paloaseman kohdalla näin juomapöydät ja kyltit "vesi" ja "urheilujuoma" sekä järjestäjän edustajia. Otin geeliä suuhun. Tarvitsen aina vettä geelin kanssa, mieluiten jo ennen geeliä, muuten alkaa poltot ja pisto ja oksennusrefleksi. Kappas vain, huoltopisteellä ei ollutkaan mitään tarjoilua, vaan tyhjät pöydät. Tässä vaiheessa mieli oli aika maassa hetken aikaa ja olin varma, että kohta tulee DNF. Ryhdistäydyin kuitenkin saman tien ja päätin, että unohdan ottaneeni geeliä suuhun. Vatsa toimi tällä kertaa paremmin kuin koskaan ennen. Ehkä vähän jouduin himmaamaan vauhtia tapahtuneen vuoksi, mutta sisuunnuin samalla jatkamaan makeasta geelimössöstä ja lievästä nestehukan tuntemuksesta huolimatta. Oksennuksen tunne tuli vasta heti maaliviivan jälkeen, ja lähdinkin juomaan runsaasti vettä. Juoksuaika parani hiukkasen.

Maaliin tulin kestävyysmielessä oikein hyväkuntoisena. Jalat olivat kuitenkin tehneet tehtävänsä, koska jo illalla ja seuraavina päivinä jalat ovat olleet kipeät. Kompressiopalautussukat olivat jääneet kotiin. 

En ole tyytyväinen, mutta en pettynytkään. Mietityttää, että miten on mahdollista, että treenimäärä ei näy paremmin tuloksessa. No, kyseessä on pikamatka, ja olen kehittänyt ensisijaisesti kestävyyttä, joten ehkä syy on siinä. Lisäksi olen aloittelija. Tuli kuitenkin sellainen fiilis, että Joroisten pikamatka taitaa olla nyt nähty. Siniset pussukat ovat hienoja, mutta en taida enää pelkästään niiden takia lähteä raahaamaan ziljoonaa tavaraa eri pussukoissa Joroisille asti. 

Suihkun (tällä kertaa melkein lämpimän!) jälkeen vaihdoin huoltajan tehtäviin puolimatkaa varten. 

Järjestelyt olivat kehittyneet huomattavasti erityisesti polkupyörien viennin ja vaihtoalueelta tavaroiden haun osalta. Lisäksi järjestysmiehet olivat oikealla tavalla jämäkkiä ja leppoisia. Kukaan ei saanut erityiskohtelua, joten homma toimi. Huollettaville tuli ennätyksiä ja oli mukava seurata mahtavaa urheilujuhlaa. Onnistumisia ja pettymyksiä. Ehkä tunteikkaimmat mieleen jääneet osiot liittyivät tällä kertaa DNF-osastoon: Ninan sinnikäs maaliintulotaistelu ja pikainen juttelu Ninnin kanssa kisan jälkeen. 

Huoltajille suosittelen maastopyörällä liikkumista. Olin unohtanut, että raviradalta saa jonotella pois uintiosuuden jälkeen. Nyt jono oli vielä pahempi kuin viime vuonna. Pyöräilyn kääntö jäi näkemättä kokonaan jonottelun vuoksi.