Olin vuosi sitten ensimmäistä kertaa Venlojen viestissä. Vaikka keli oli Lappee-Jukolassa kamala, kokemus oli niin väkevä, että oli täysin selvää, että tänä vuonna lähdetään Pohjois-Karjalaan Enoon suunnistamaan. Joukkueemme oli sama kuin vuosi sitten, juoksujärjestystä myöten. Sijoituksemme parani 545 sijaa, joten ihan turhia tyttöjä emme ole! Venloissa tärkeää on aloittajan rooli. Nyt aloittajamme toi viestin vaihtoon sijalla 500. Sehän aiheutti aikamoiset paineet, kun viime vuoden sijoituksemme oli siellä 1200 tienoilla. Itse pääsin kolmannelle osuudelle matkaan noin sijalla 500, eli kakkososuuden viejämme onnistui nappiin. Jotenkin en ollut tajunnut, että mitä nyt pitää muuttaa, kun sijoitus on noinkin hyvä. Lähdin näin jälkeenpäin spekuloiden liian hitaasti. Heti alusta asti olisi pitänyt juosta kovempaa. Suunnassa kulkemisen taidosta olisi ollut hyötyä heti aluksi. Hyvä puoli oli, että voimia jäi loppuun. Juomarastin jälkeen eteen tuli hyvä selkä, joka juoksi minun vauhtiini nähden tosi lujaa. Päätin pysyä perässä, ja se onnistui.
Osuudellani sijoituksemme huononi 91 sijaa, mikä tietysti harmittaa. Ankkuri veti hyvin, joten onnistumisemme oli taattu ja yllätys hyvästä sijoituksesta kova! Paineet ensi vuodelle on luotu, koska joukkueemme numero ensi vuonna määräytyy tämän vuoden sijoituksen perusteella.
Tämän vuoden väkevä kokemus johti siihen, että suuntana on ensi vuonna #tuplahäsä eli Venlojen viesti ja lisäksi Jukolan yö (tai aamu).
Jotain positiivista kehitystä on tapahtunut, koska en huomannut, että suunnnistus olisi ollut vaikeaa tai että maasto olisi ollut mäkistä. Näitähän siellä haastatteluissa ne johtohahmot toivat esille ;-).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa kommentoimaan!